Pierre Morey

Meursault'n keskustassa sijaitsee useita melko vaatimattoman näköisiä hiekkakiven värisiä kivitaloja. Yksi näistä pitää sisällään kellarin, jonne laskeutuessa tuntee ajan pysähtyvän. Hämähäkinseitin ja pölyn valtaamien seinien suojissa lepää rivi tammitynnyreitä, joissa kypsyy rauhassa useita viinieriä, jotka lopulta päätyvät asiaanperehtyneiden viininrakastajien laseihin.

Moreyn perhe on toiminut Meursault'n kylän alueella viininviljelijöinä jo kuuden vuosisadan ajan. Vuodesta 1793 alkaen jokainen sukupolvi on paitsi hoitanut perheen tarhoja, myös valmistanut viinejä alueen rypäleistä. Jo 1900-luvun alussa Burgundin tarhat olivat jaettu useiden viljelijöiden kesken. Nykyisen sukupolven isoisä Auguste Morey toimi yhtenä Domaine Comte Lafonin viljelijöistä vuonna 1935, kun Comte Lafonin 14 hehtaaria jaettiin yhdeksän eri sopimusviljelijän kesken. Näihin aikoihin Burgundin viinejä ei ollut helppo myydä, sillä vuoden 1929 lama näkyi vielä viinimarkkinoilla. Juuri kukaan viininviljelijöistä ei saanut tarhoiltaan tuottoa, mutta Auguste jatkoi työskentelyä hänelle omistetuilla palstoilla, jotka sijaitsivat muun muassa Perrièresin, Genevrièresin ja Charmesin tarhoilla.

Vuoden 1971 lopussa Augusten poika Pierre perusti uuden nimeään kantavan tilan. Auguste alkoi pikkuhiljaa siirtää tarhojen viljelyoikeuksia pojalleen, josta näin ollen tuli sopimusviljelijä niin Lafonin, Poirierin ja Moreyn perheille. Aiemmin perheen itse valmistamat viinit oli myyty Auguste Morey-Genelotin nimellä ja uusi Pierre Moreyn nimi esiintyi aiemman rinnalla aina vuoteen 1983 saakka, jolloin viimeinen Auguste Moreyn viini valmistettiin. Vuonna 1984 Lafon päätti ottaa omiin käsiinsä kaikki aiemmin vuokratarhoina toimineet palstat, joten Moreyn perheen hoidettavaksi jäivät vain heidän omistamansa tarhat. Työmäärän vähentyessä parinkymmenen vuoden ajaksi Pierre Morey siirtyi Domaine Leflaiven kellarimestariksi. Vuosina 1988-2008 Pierren vastuulla olivat paitsi Leflaiven Puligny-Montrachet'ssa sijaitsevat tarhat, myös tilan viininvalmistus.

Vuonna 1991 Pierre alkoi hyödyntää omilla ja hoitamillaan tarhoilla paitsi luonnonmukaisia myös biodynaamisia työskentelytapoja. Aiempien sopimusviljelmien menetyksen vuoksi perhe päätti vuonna 1992 perustaa Morey-Blancin nimeä kantavan négociant-yrityksen, joka kompensoi menetettyjä tarha-alueita. Jokainen Pierre Moreyn ja Morey-Blancin nimen alla tuotettu viini tulee eri appellaatiolta, joten esimerkiksi kahta eri kylätason Meursaulta perhe ei valmista. Perheen omat tarhat sertifioitiin täysin biodynaamiseen tuotantoon vuonna 1997. Samoihin aikoihin Pierren tytär Anne alkoi työskennellä isänsä rinnalla ja tänä päivänä Anne on vastuussa paitsi tilan tarhoista, myös kellareissa valmistuvista viineistä.

Tilalla on omistuksessaan 10 hehtaarin verran tarhoja, jotka sijaitsevat Monthèlien, Pommardin, Puligny-Montrachet'n ja Meursault'n kylissä. Tilan tarhoilla ei ole yli 20 vuoteen käytetty materiaalina klooneja, vaan omien tarhojen perimää hyödynnetään uusien köynnösten istuttamisessa selection massale -periaatetta noudattaen. Näiden lisäksi rypäleitä ostetaan viininviljeljöiltä, jotka noudattavat samoja tarkkoja periaatteita tarhojensa hoidossa kuin perhe itse. Viininvalmistus kaikkien rypäleiden kohdalla noudattelee talon perinteisiä menetelmiä.

Kaikki tilan punaviinien rangat poistetaan ennen viinien käymistä. Anne oli pitkään kokonaisina terttuina käyviä viinejä vastaan, sillä hän ei pitänyt rankojen käytön viineihin tuomista piirteistä. Viime aikoina Annen ajatukset rankojen käyttöä kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet hänen maistettuaan muutamaa omasta mielestään onnistunutta näin valmistettua viiniä. Muuttaakseen omia toimintatapojaan Anne haluaa kuitenkin opetella menetelmiä rauhassa, joten toistaiseksi kaikki tilan punaviinit valmistuvat ilman rankoja. Kaikki viinit käyvät ilman lisättyjä hiivakantoja isoissa tammiastioissa tai pienissä tammitynnyreissä. Punaisten Premier ja Grand Cru -viinien kypsytyksessä käytetään progressiivisesti enemmän myös uusia tynnyreitä, ja valkoviineissä jo kylätasolta alkaen. Tynnyrikoko on klassinen burgundilainen 228 litraa, sillä isommat tynnyrit täyttäisivät kellarin liian nopeasti eikä Annen ole niitä helppo yksin liikutella. Kaikki tilan valkoviinit käyvät malolaktisen käymisen, mutta joinakin vuosina tämä voi kestää pitkään. Anne vertaakin viinejään lapsiin, jotka oppivat puhumaan ja kävelemään kukin omaan aikaan. Viinit saavat kypsyä 12-20 kuukauden ajan appellaatiosta riippuen.