Petrus

1750-luvun puoliväliin alkunsa juontava Petrus on Pomerolin vanhimpia viinitaloja. Nimensä tämä kaikkien tuntema viinitalo saa Petruksena tunnetusta kukkulasta sekä tilukset Rooman valtakunnan aikaan omistaneelta Petrukselta. Viinikirva phylloxeran tehtyä tuhoja Bordeaux’ssa myös Petruksen viinitarhat istutettiin uudelleen, ja tällöin rypäleeksi valikoitui pääasiassa Merlot.

Monien muiden alueen tilojen tapaan myös Petrus on vaihtanut useaan otteeseen omistustaan. 1940-luvulla tilan omistanut ja merkittävän jäljen sen historiaan jättänyt Madame Loubat lyöttäytyi yhteen Jean Pierre Mouiex’n kanssa nostaen tilan maineen tämän päivän tasolle. Madame Loubat ja Jean Pierre Moueix olivat vakuuttuneita tilansa tuottavan alueen parhainta viiniä. Näinollen he päättivät, ettei Petrus koskaan möisi alhaisempaan hintaan kuin kilpailijansa Cheval Blanc.

Madamen menehdyttyä Moueix sai madamen perintönä tämän veriperillisten rinnalla osansa tilasta jatkaen sen viinintuotannon kehittämistä ja maineen kasvattamista. Jean Pierre Moueix sai puhuttua Emile Peynaudin avukseen tilan viininvalmistukseen, mutta yhteistyötä kesti Peynaudin muiden kiireiden vuoksi vain muutaman vuoden ajan. Tämän jälkeen Jean Claude Berrouet liittyi tilan viininvalmistustiimiin työskennellen tilalla aina vuoteen 2008 saakka. Nykyisin hänen poikansa Olivier Berrouet on vastuussa tilan viininteosta.

1960-luvun loppuun mennessä Moueix’n perhe osti loput osuudet tilasta Madame Loubatin jälkeläisiltä, sekä hankki lisäksi 5 hehtaaria alueen parhaita tarhoja Gazinin perheeltä. Näin ollen Petruksen tarhapinta-alat kasvoivat huomattavasti. Myöhemmin Moueix’n omistukseen liittyi useita muita alueen parhaiden tuottajien joukkoon lukeutuvia viinitiloja sekä négociant-bisnes. Samalla Jean-François ja Christian Mouiex ottivat Petrusin toiminnasta lisääntyvissä määrin vastuuta.

Petrusin maine tunnettiin alkuun pääasissa Lontoossa, Belgiassa ja Ranskassa, mutta presidentti John F. Kennedyn ilmaistua mieltymyksensä viiniin sen maine alkoi kiiriä myös Amerikan mantereella. Robert Parkerin ja vuosikerran 1982 jälkeen tilan nimi oli kaikkien huulilla. Sekä Parkeria että Petrusta on kiittäminen toistensa maineesta.

Tämän päivän 11,5 hehtaaria kattavilla viinitarhoilla viljellään vain Merlota. Vuodesta 1982 Cabernet Francia käytettiin sekoituksessa vain joka 3-4 vuosi ja lopulta kaikki Cabernet Franc -köynnökset korvattiin Merlot’lla. Viinitarhat jakautuvat 12 eri palstaan ja sijaitsevat Pomerolin tasangon korkeimmalla kohdalla. Tarhojen maaperä kuivuu luonnollisesti ja sen savityyppi on uniikkia maailmassa. Savi on paitsi 40 miljoonaa vuotta vanha, se myös muodostaa kaksi eri kerrosta tasangolla. Päällinen savi on 60-80cm paksu. Sen alta löytyy erittäin paksua, kovaa ja tummaa savea, jonka läpi köynnösten juuret eivät pääse kulkemaan joutuen kasvamaan vaakatasossa. Poikkeuksellisen maaperänsä ansiosta tasangolla kasvavat tarhat tuottavat erittäin tanniinisia rypäleitä, joiden tekstuuri on kuitenkin pehmeä.

Tarhojen köynnökset ovat keskimäärin 40-vuotiaita vanhimpien köynnösten ollessa istutettu vuonna 1952. Istutusstiheys on 6600-7000 köynnöstä per hehtaari ja tarhoja uusitaan hehtaari kerrallaan 7-9 vuoden välein. Petrus suojelee tarhojensa uniikkia perimää käyttämällä omista köynnöksistä saamiaan klooneja. Tarhoilla ei myöskään käytetä kemiallisia lannoitteita, vaan tarhojen rikkautta vaalitaan muun kasvillisuuden avulla.

Sadonkorjuussa jokainen rypäle poimitaan käsin ja rangat poistetaan tertuista. Rypäleiden hennon murskauksen jälkeen viini käy palstoittain 12 perinteisessä lämpökontrolloidussa sementtitankissa, jotka ovat 50-130 hehtolitran kokoisia. Sekoituksen jälkeen viini kypsyy ranskalaisissa tammitynnyreissä 18-20 kuukauden ajan. Noin puolet tynnyreistä on uusia. Tila ei valmista kakkosviiniä, vaan myy hylätyt viinierät eteenpäin.

Tilan vuosituotanto on noin 30 000 pulloa.